Onko kellään samanlaisia kokemuksia.Vuoden vanha chihutyttöni ei voi sietää lapsia/vauvoja.
Se haukkuu aivan hulluna ja näyttää pelkäävän niitä..Ehkä se ei ymmärrä mitä nuo pienet kääpiökokoiset olennot on.Varsinkin ihan pienet vauvat saa typymme ihan vauhkoksi, haukkuu ja juoksee karkuun...
En voi muuta kuin omiin kokemuksiin verrata. Joku voi tietysti tietää enemmän, minulla vain käytännön kokemusta.
Meillä on itsellä nyt 1-vuotias poika ja koiramme ovat hyväksyneet hänet varauksetta. Pelkäsin, että joku ehkä ei hyväksyisi ja ongelmia olisi oletettavissa, mutta ei todellakaan ole ollut yhtä ensimmäistä ongelmaa. Tulevat hyvin toimeen keskenään koirat ja poika.
Tietysti koiramme ovat reagoineet jokaiseen pojan kehitysaskeleeseen. Noin viikon verran reagoivat jokaikiseen pojan päästämään ääneen, mutta kun tottuivat niihin, eivät enää välitä niistä. Kun poika alkoi liikkumaan nousi hirveä meteli, että "kukas tuo heppu on", mutta rauhoittuivat heti kun huomasivat, että kaveri on aivan sama mikä aiemminkin
Koiramme tahtoisivat vain nuolla, pussailla ja hoitaa poikaamme ja he viihtyvät hyvin keskenään. Toki pitää koko ajan pitää silmällä, etteivät he pääse loukkaamaan toisiaan kumminkaan päin. Poika ei saa kiusata koiria eikä koirat saa puraista.
Epäilen, että yksinkertaisesti koirasi pitäisi vaan saada "hyviä lapsikontakteja" pikku hiljaa totutellen. Meillä sukulaistytön koira ei ensimmäisellä kerralla tullut poikamme lähelle, mutta kerta kerralta alkoi hivuttautua aina vain lähemmäs ja nyt ovatkin hyviä kavereita. Koira kantaa pojan nenän eteen pehmolelua "ala vetoleikkiä kanssani" ja poika kiskoo toisesta päästä ja koira toisesta ja molemmilla on hauskaa Poika on oppinut koiralta tämän leikin ja tekee sitä myös muiden koirien kanssa. Samainen koira on kova tyttö katsomaan telkkaria ja he katsovatkin usein mm. Teletappeja poikamme kanssa, poika lattialla tai sitterissä ja koira sohvalla, taas on molemmilla hauskaa
Varovaisesti opettelua, ei saa pakottaa koiraa mihinkään mitä se ei tahdo. Houkuttelemalla ja jättämällä vähän tilanteesta sivuun, aika usein kyllä koiran uteliaisuus herää ja se tulee itsekseen pikkuhiljaa katsomaan. Tietysti on samalla varottava, ettei lapsi pääse säikyttämään koiraa ja lasta pitää myös ohjata ja katsoa koko ajan perään, jottei se turhaan pelottele koiraa.
Jos koirasi yrittää purra tai olla muuten aggressiivinen, sitä on tietysti siitä komennettava eikä annettava ottaa kiinni lasta hampailla. Jos se kerran saa sen tehdä, tulee helposti tekemään sen useasti.
Aikaa ja rauhallinen lapsi jos olisi kaverina tekemässä tuttavuutta, se olisi paras yhtälö. Tutustuminen ei tule tapahtumaan kerralla, se vaatii varmasti useampia kertoja, jos koira ei ole tekemisissä lapsen kanssa päivittäin.
Kiitokset vastauksesta.Varmasti on niin, että tämä on vaan tottumuskysymys, meilläkun ei ole lapsia, eikä koirulimme nin ollen niitä juuri näe.Pienentäkään agressiivisuutta ei koiramme osoita, vaan on selvästi hämmentynyt ja peloissaan.Ja muutaman kerran kun meillä on ollut ystävämme 6 vuotias kylässä, uskaltautuu koiramme pikku hiljaa illan mittaan lähemmäs ja lähemmäs, mutta itseäni mietitytti vain, että onko se juuri koko, vai mikä niissä lapsissa on mikä pelottaa aluksi...
En usko sen olevan koko, vaan koko lapsen käytös yms. Lapsethan käyttäytyvät paljon aikuisia arvaamattomammin ja koiran on vaikea ns. lukea lapsen käytöstä. Moni koira saattaa pelätä lapsen kovaa ääntä ja muuta aiheuttamaa meteliä (hyppiminen, juokseminen, äkilliset liikkeet jne). Ja jos koiralla ei ole lapsikokemuksia eikä lapsella koirakokemuksia, tulee varmasti yhteentörmäyksiä, sillä heiltä silloin puuttuu se yhteinen kieli, jolla kommunikoida.
Tuttu tunne! Kummipoikamme on vähän yli vuoden ikäinen ja Olli-koira on lähes kaksi, eli Olli on nähnyt sen pienestä pitäen, mutta pelkää sitä silti. Olli on todella pelokas ja pelkää muutenkin ihmisiä. Pieni koko luultavasti vaikuttaa ja myös itku ym. vieraat äänet. Tutustuminen vieraisiin ihmisiin onnistuu, jos Olliin ei kiinnitetä mitään huomiota, mutta kummipojan kanssa sitä ei voi päästää tutustumaan, koska Ollin pitäisi rauhassa antaa haistella ja tutustua, ja lapsen kanssahan tämä ei onnistu, koska huomion kiinnittömättömyys on mahdotonta kuin myös paikallaan pysyminen.. Toivottavasti asiat normalisoituvat kun kummipoika kasvaa. Jos joskus tulevaisuudessa saan omia lapsia, niin en epäile yhtään etteikö koira tottuisi niihin, mutta vieraan lapsen kanssa on eri juttu, kun tutustumiseen täytyisi käyttää paljon enemmän aikaa.