Eli koiranottopäätöksen jälkeen, kuinka kauan odotitte, kunnes löysitte sopivan pennun? Itse tässä (yhä) mietiskelen koiraa ja kasvattajien sivuja selatessa useimmiten on myynnissä vain poikia tai pet-tasoisia pentuja. Eli taitaa olla pitkä odotus edessä jos näyttelyt kiinnostaa ja haluaisi nartun?
Toinen kysymys: miten päädyitte tiettyyn kasvattajaan (ei tarvitse siis mitään nimiä mainita)? Ihan sattumalta vai seurasitteko pitempään/tunsitte ennestään hänen koiriaan tms.? Itse olen nyt neljä vuotta muutaman kasvattajan sivuja seuraillut ja heidän koiriaan erityisesti näyttelyissäkin katsastanut.
Kolmas kysymys (mistä näitä nyt tulee): Pidättekö yhteyttä kasvattajaan? Näettekö näyttelyissä tai soitteletteko muuten vaan?
Minuun iski viime keväänä hirveä koirakuume! Aloin ottaa selvää chihuista ja lähitienoon kasvattajista. Lähettelin kasvattajille mailia ja soittelin muutamalle myös. Lopulta löysin läheltä erään kasvattajan, jolle oli tulossa pentuja myyntiin. Pennut syntyivät elokuussa ja kävin katsomassa niitä ensimmäisen kerran, kun ne olivat 1 viikon ikäisiä. Tietenkin pienistä pennuista on todella vaikeaa päätellä, minkä näköisiä niistä tulee isona. Valitsimme pentueesta lyhytkarvaisen urospennun, josta tuli todella komea poika! Saimme Nemon kotiin lokakuussa.
Nemo on nyt n. 5kk vanha ja alamme harjoitella näyttelyitä varten. Menemme ensin ensi kuussa match show:hun "harjoittelemaan". Luulenpa, että meidän pitää käydä niissä muutaman kerran, ennen kuin uskallamme mennä kunnon näyttelyihin...
Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka vaikeata on saada näyttelykuntoinen narttu...
Kasvattajan valitsin siis sen perusteella, että se on suhteellisen lähellä ja kun sain tietää, mitä yhdistelmää oli käytetty, kävin netissä katselemassa sukujuuria... Nemon vanhemmat ovat kummatkin mielestäni hyvän näköisiä, joten päätin ostaa pennun kyseiseltä kasvattajalta.
Pidämme yhteyttä kasvattajaan aina välillä.
Suosittelen, että tiedustelet, minne kenneliin on tulossa pentuja ja pyydät päästä katsomaan niitä ja niiden vanhempia. Tietenkin, jos olet päättänyt, että haluat juuri tietynvärisen koiran, voi aikaa mennä aika paljon... ja voi olla, että se pitää hakea jostain kauempaa... Itse olisin kaikista mieluiten ottanut black and tan -värisen chihun, mutten viitsinyt värin takia nähdä niin paljon vaivaa. Minulle tärkeintä on, että koira on terve. Olen kuitenkin tyytyväinen Nemon väritykseen: Se on aika pitkälti saksanpaimenkoiran värinen...
Meillä on nyt 11vkon ikäinen lk merle pentu. Itse odotin chihun pentua koko vuoden 2004, "unelmointi" alkoi jo edellisenä vuonna 2003. Seurasin eri kasvattajien, Chihuahua ry:n ja Chihuahua maailman, Apulan ja Tunturisuden koirasivuja pitkin vuotta.
Minäkin halusin black and tan-värisen chihun tai ainakin tumman. Kesällä sovin yhden kasvattajan kanssa tulevani katsomaan koiran pentua, mutta YLLÄTYS YLLÄTYS... koiran olikin myyty sillä välin kun olin matkalla Pohjois-Suomesta etelään koiraa katsomaan Kyseessä ei ollut kukaan "tunnettu" kasvattaja.
Sitten kesän lopulla/syksyn alussa onnistuin varaamaan black and tan-pennun. Voi sitä riemua! Sekin loppui lyhyeen, kun koira sai luovutusviikolla jonkun kouristuskohtauksen, joka toistui vielä seuraavallakin viikolla. No, sekin kauppa oli "tuhoon tuomittu"!Eli oikeastaan nyt vasta vuoden odottelun jälkeen meille tupsahti parhaaksi "joululahjaksi" lk merle chihu-poika.
Kokemukseni eri kasvattajista kasvoi kyllä viime vuoden aikana hurjasti. Jopa näiden Chihuahua maailman ja Chihuahua ry:n kasvattajissa löytyi "eroja", kun kyselin tulevista pentueista. Kyllähän kaikki koiran kasvattajat ovat inhimillisiä ihmisiä omine taustoineen ja kokemuksineen. Toiset ovat hyvinkin kohteliaita ja viitseliäitä henkilöitä. Kiitos heille Tuli kyllä kuitenkin vuoden aikana sellainen fiilis, että suosin vastaisuudessa tuota tai tuota kasvattajaa, jos se vain suinkin on mahdollista. Eli kannattaa olla yhteydessä eri kasvattajiin sähköpostilla tai soittamalla ja kuulostella ihan oikeasti miltä kasvattaja tuntuu ajatuksineen ja koirineen. Tai kenties menee käymään kasvattajan luona.
Tietenkin läheltä noudettavan pennun hankkiminen on järkevää, jos se vain on mahdollista! Ei ole esim. pitkää pennun noutomatkaa uuteen kotiin kasvattajalta. Ja myöhemminkin voi helpommin vierailla kasvattajan luona kertomassa kuulumisia ja saada helpommin chihulleen leikkikavereita.
Meillä koiran odotus ja osto sujui näin jälkikäteen ajateltuna nopeasti, kun miettii miten monet ovat joutuneet odottamaan kauan. Tunsin tytön jonka äiti kasvattaa chihuja entisessä kotikaupungissani ja vuosi sitten kyselin, olisiko heille tulossa milloin pentuja. Hän kertoi ensin milloin koirien juoksu olisi odotettavissa ja sitten, että pentuja oli kuin olikin tulossa. Kesäkuussa menimme sitten katsomaan ensi kertaa 4-viikkoisia pentuja joita oli kolme ja juuri Nuppu näytti koiralta josta olimme haaveilleet ja näimme myös Nupun vanhemmat. Siitä alkoi hurja odotuksen kihelmöinti ja vihdoin viime heinäkuussa haimme tytön uuteen kotiinsa. Olemme edelleen aina välillä yhteyksissä ja kerromme Nupun kuulumisia. Että näin =)
Varsinkin lupaavia, lyhytkarvaisia narttupentuja on tosi vähän tarjolla, sillä kasvattajat yleensä haluavat pitää lupaavat nartut itsellään. Tosiasiahan on, että uroksella voi olla jälkeläisiä jopa kymmeniä, mutta nartut eivät elinaikanaan voi saada määräänsä enempää pentuja ilman että kasvattaja ryhtyy toimimaan epäeettisesti ja kohtelee koiraansa väärin (eli ryhtyy pentutehtailijaksi). Hyvä, terve narttu takaa jalostustoiminnan jatkuvuuden, eihän uros voi synnyttää .
Itse odotin "vain" kaksi vuotta että sain itselleni hyvälinjaisen, lyhytkarvaisen nartun (vaikka ennestään talosta kyllä löytyykin yksi) ja sekin, että lattialla pyörii nyt yksi täysipäiväinen riiviötyttö - vaikkakin ihana sellainen - on puhtaasti onnenpotku.
__________________
Mielipiteeni on voinut muuttua, mutta ei se tosiasia, että olen oikeassa.
Meilläkin on suunnitteilla hankkia pitkäkarvainen chihutyttö. Ei välttämättä näyttelyihin, mutta paperillinen kuitenkin, jos vaikka jossain vaiheessa mieleen tulee harrastaa. Vaikka näin aluksi halutaankin vain kääpiövillakoiralle seuraneitiä. Sen paras kaveri (schäfer) alkaa olla iäkäs ja kunto vaihtelee viikoittain. Kevään aikana täytynee siitä luopua
Yhdeltäkään kasvattajalta en ole vielä kysellyt, kun hankintaa ajateltiin tuonne touko-kesäkuulle. Luettuani tämän topicin alankin epäillä, että kyselyitä kannattaisi suorittaa jo nyt. Ja paljon. Jospa lähestyisi ensin sähköpostitse jotakuta kasvattajaa.
Nyt on lk pentu varattuna meillekin .. kuukauden verran on tässä ihmetelty ja kirjoteltu sähköpostia. Toivottavasti pentu on terve ja omaa sellaiset piirteet mitä arvostan. Vielä kun "sintistä" mitään ei näe. 8 viikkoista sitten käymme katsomassa, ja teemme ostopäätöksen.10 viikkoa kestää vielä kun saamme pennun kotiin. Luovutus kun tapahtuu vasta 12 viikkoisena . Nopeampaakin olisimme saaneet pennun. Se ei kuitenkaan ollut ihan sellainen mitä olimme hakemassa, joten päätimme vielä odottaa.
Mulla on itselläni tällä hetkellä sellanen tilanne, että viime syksynä päätin ihan vakavasti hommaavani lk chihunartun ensi kevääksi. Ensimmäiset yhteydet kasvattajiin otin jo loppu vuodesta sähköpostitse, joilta suurimmaksi osaksi sain vastauksia, että pentuja on kevääksi tulossa. No...kuukausi sitten soittelin melkoisen kasvattajaringin lävitse ja karsin mahdolliset mahdottomuuksista. Jäljelle jäin yhden käden laskettavissa olevat kasvattjat, joihin olen nyt ollut yhteydessä. Joillekin on tullut jo pentuja, joilekin aivan piakkoin. Itse asiassa olisin voinut jo varata yhden valkoisen/creme nartun, mutta en sitä tehnyt, koska kasvattaja lupasi seuraavaksi syntyvässä poikueessa mustapohjaisia pentuja. Niitä nyt tässä kovasti odottelen.
Onko teillä muilla ollut kasvattjan persoonallisuudella merkitystä pennun hankinnassa? koska itse ainakin tympäännyin täysin kasvattajiin, joiden puheesta jo kuule läpi, että ei vois vähempää kiinnostaa myydä pentua juuri sinulle. Tai ovat muuten vaan niin ylimielisen koppavia. Ei kiitos. Pidän tällä hetkellä yhteyttä oikein positiivisen tuntuisiin kasvattajiin, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita siitä kenelle pentu on menossa ja tekevät kasvatustyö sydämellä.
Toivon vaan kovasti, että tässä käy nyt parhain päin ja saisin sulokkaan nartun kevään kynnyksellä. Ja toivottavasti kaikki muutkin etsijät löytävät onnensa.
Meidän ei tarvinnut odotella kauaa. Puhetta oli ollut pikkuisen hommaamisesta: mies toivoi vaaleaa lk narttupentua. Ahkerasti surffailtiin ja löytyihän sellainen, rajan takaa kylläkin. N. 1 1/2kk kesti että saatiin ipana kotiin. Ja ihan näyttelyihinkin meinataan tuon kanssa, kunhan kasvaa. Terve on ja aivan kymppi luonne!
Paljon mailailtiin kasvattajan kanssa, lähetti kuvia paljon ja antoi hyviä ohjeita. Erittäin hyvä maku jäi tästä, ja jos lauma tästä vielä kasvaa, tiedän kyllä kenen puoleen ensiksi käännytään.
quote: Originally posted by: Milli Onko teillä muilla ollut kasvattjan persoonallisuudella merkitystä pennun hankinnassa?
On. Laittelin toistakymmentä sähköpostia eri kasvattajille. Puolet jätti vastaamatta kokonaan, toinen puoli vastaili, että ei juuri nyt vaan ehkä keväällä tai kesällä tai sitten ei suunnitelmissa.
Ne, jotka eivät vastanneet lainkaan, päätin unohtaa kokonaan. Heillä varmaan on ihan tarpeeksi asiakkaita ilman minuakin. Vastanneista sitten tein itselleni listaa, että missä vaiheessa kevättä sitten otan kehenkin yhteyttä. En ehtinyt yhteenkään soittaa, kun yksi spostitse lähestymistäni soitti itse. Puhuttiin pitkä tovi puhelimessa, hän kertoili pentueesta, mitä tiedustelin ja hän kyseli minun koirataustaani. Käytiin katsomassa pentua ja otettiinkin se "samantien" mukaan. Teini-ikäiset tyttäreni totesivat, etteivät koskaan lähde mun kanssa enää koiranpentua katsomaan: Pitääkö siellä ikuisuus luuhata? Tottakai pitää. Sekä emä että isä tuotiin pyynnöstäni näytille ja tarkkailtiin pentua sen omassa ympäristössä ja muutenkin oli kamalan paljon keskusteltavaa ennenkuin ostopäätöstä tehtiin.
Nyt meillä on sitten kotona pk tyttöpentu (ne näyttää muuten ihan marsuilta vauvoina ) Vaik piti siis olla vasta myöhemmin keväällä, mutta kun sattui sopiva kohdalle. Kerran sen kanssa ainakin näyttelyssä käydään, mutta aika näyttää, mitä sen kanssa harrastetaan. Jotain, mikä on koirastakin kivaa.