Ystävälläni on chihuahua. Se on noin kaksivuotias uros. Koira on täysin luonnevikainen, on ollut pennusta asti. Se murisee ihmisille ja puree ihmisiä -ei vain vieraita, yhtä lailla oman perheen jäseniä. Se on vihainen myös kaikille muille koirille. Oman perheensä jäseniäkin se on purrut niin, että veri on valunut. Omalle perheelle sillä on tosin myös hyvätkin, rakastavat puolensa. Vieraita kohtaan se on ainoastaan erittäin pelokas, epäluuloinen ja vihainen. Räkyttää aina vaan, murisee ja puree.
Olen aina pitänyt koirista ja minulla on itsellänikin koira -ystäväni chihuahuasta en todellakaan pidä. Vastenmielisin koira, jonka olen koskaan tavannut. Pelkää ja vihaa ihmisiä. On ollut sellainen varmaan syntymästään tai varhaisesta pentuajastaan asti, ei ole kokenut kaltoinkohtelua, traumoja.
Ei ole onneksi minua purrut. Sen verran olen koirien kanssa ollut tekemisissä, että olen tajunnut olla lähestymästä vihaista koiraa väkisin.
Koiran perheenjäsenet eivät suhtaudu ongelmaan vakavasti: koirahan on vain chihu -ei siitä mitään todellista vaaraa ole. Ei niin, ainakaan aikuisille ihmisille. Koira vain on erittäin vastenmielinen.
Ongelma on se, etten halua mennä ystäväni luo kyläilemään. Syy on ilmeinen: ei ole mukavaa että jokin koko ajan räkyttää, murisee, on hyvin epäluuloinen ja mahdollisesti puree minuakin. Koira on siis samanlainen kaikkia kohtaan, perheenjäseniäänkin välillä. Ystäväni on ollut kauan läheisimpiä ystäviäni. Mutta en enää halua mennä hänen luo kyläilemään. Hänen koiransa on vastenmielisimpiä otuksia, joita olen koskaan nähnyt. Ilmeisesti luonnevikainen.
Mitä teen? Lopetan ystävyyden? Jonkin luonnevikaisen piskin takia? Osaisitteko neuvoa nettisivua, joissa olisi kasvatusohjeita tällaiselle koiralle? Ainakin on niin, että niin kauan kuin se ällö otus on ystävälläni, en mene hänen luokseen kyläilemään. Todellakin sydämestäni inhoan sitä koiraa. Pelkkää räkytystä, murisemista ja puremista kaikkia vieraita ja välillä myös omia perheenjäseniään kohtaan.
Voiko luonnevikaisesta koirasta tulla normaalia? Miten?
Loppuuko vai rajoittuuko ystävyytemme luonnevikaisen koiran takia...
Pidän paljon koirista, siis sellaisista tavallisista mukavista ja ihmisrakkaista koirista.
Juulia wrote: Ystävälläni on chihuahua. Se on noin vuoden ikäinen uros. Koira on täysin luonnevikainen, on ollut pennusta asti. Se murisee ihmisille ja puree ihmisiä -ei vain vieraita, yhtä lailla oman perheen jäseniä. Se on vihainen myös kaikille muille koirille. Oman perheensä jäseniäkin se on purrut niin, että veri on valunut. Omalle perheelle sillä on tosin myös hyvätkin, rakastavat puolensa. Vieraita kohtaan se on ainoastaan erittäin pelokas, epäluuloinen ja vihainen. Räkyttää aina vaan, murisee ja puree.
Olen aina pitänyt koirista ja minulla on itsellänikin koira -ystäväni chihuahuasta en todellakaan pidä. Vastenmielisin koira, jonka olen koskaan tavannut. Pelkää ja vihaa ihmisiä. On ollut sellainen varmaan syntymästään tai varhaisesta pentuajastaan asti, ei ole kokenut kaltoinkohtelua, traumoja.
Ei ole onneksi minua purrut. Sen verran olen koirien kanssa ollut tekemisissä, että olen tajunnut olla lähestymästä vihaista koiraa väkisin.
Koiran perheenjäsenet eivät suhtaudu ongelmaan vakavasti: koirahan on vain chihu -ei siitä mitään todellista vaaraa ole. Ei niin, ainakaan aikuisille ihmisille. Koira vain on erittäin vastenmielinen.
Ongelma on se, etten halua mennä ystäväni luo kyläilemään. Syy on ilmeinen: ei ole mukavaa että jokin koko ajan räkyttää, murisee, on hyvin epäluuloinen ja mahdollisesti puree minuakin. Koira on siis samanlainen kaikkia kohtaan, perheenjäseniäänkin välillä. Ystäväni on ollut kauan läheisimpiä ystäviäni. Mutta en enää halua mennä hänen luo kyläilemään. Hänen koiransa on vastenmielisimpiä otuksia, joita olen koskaan nähnyt. Ilmeisesti luonnevikainen.
Mitä teen? Lopetan ystävyyden? Jonkin luonnevikaisen piskin takia? Osaisitteko neuvoa nettisivua, joissa olisi kasvatusohjeita tällaiselle koiralle? Ainakin on niin, että niin kauan kuin se ällö otus on ystävälläni, en mene hänen luokseen kyläilemään. Todellakin sydämestäni inhoan sitä koiraa. Pelkkää räkytystä, murisemista ja puremista kaikkia vieraita ja välillä myös omia perheenjäseniään kohtaan.
Voiko luonnevikaisesta koirasta tulla normaalia? Miten?
Loppuuko vai rajoittuuko ystävyytemme luonnevikaisen koiran takia...
Pidän paljon koirista, siis sellaisista tavallisista mukavista ja ihmisrakkaista koirista.
Minusta on hieman rankkaa tuomita chihu heti luonnevikaiseksi, jos se noin käyttäytyy. Kylmä totuus on se, että hyvin monissa vastaavanlaisissa tapauksissa syy chihun käytökseen löytyy juuri tuosta asenteesta, josta kirjoitit: "Koirahan on vain chihu -ei siitä mitään todellista vaaraa ole." Hyvin usein samaan ajattelutapaan kuuluu myös seuraavanlainen harhakäsitys: "Sehän on vain chihu, sitä ei siis tarvitse kouluttaa." Ja lopputuloksena meillä on juuri kuvaamasi kaltainen terroristi. Silloin kyseessä ei ole tosiaankaan luonnevika, vaan omistajan oma tyhmyys ja välinpitämättömyys.
Tässä kohtaa suosittelisin, että ehdottaisit ystävällesi ammattiapua ongelmaan. On mahdollista, että chihusta saadaan vielä ihan kelpo kansalainen, mutta siihen vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja periksiantamattomuutta sekä sitä ammattilaisen tietotaitoa. Ensimmäinen askel on kuitenkin se, että sinun pitää saada ystäväsi suhtautumaan vakavasti ongelmaan. Jos ystäväsi vain vähättelee ongelmaa, ei koiraa voida auttaa väkisin.
Olisi kurjaa, jos ystävyytenne kärsisi toisen koirasta. Ja ehkä vielä kurjempaa, jos chihulle ei tehdä mitään (mitä siitäkin sitten tulee, chihut kun ovat vielä keskimäärin niin pitkäikäisiä?). Muut eivät välttämättä kehtaa sanoa ystävällesi suoraan, mitä hänen chihustaan ajattelevat, mutta mielestäni sinun, ystävänä, tulisi ainakin yrittää puhua järkeä tälle chihunomistajalle.
Chihuahua on ehkä pienikokoinen, mutta se on toden totta KOIRA isolla K:lla. Se on itsepäinen, temperamenttinen ja älykäs, saattaa pyrkiä alituisesti laumassa huipulle. Chihulla tulee olla selvät rajat ja se tulee kouluttaa alusta asti hyväkäytöksiseksi ja mallikkaaksi koiraksi. Mikseivät ihmiset voi ymmärtää näin yksinkertaista asiaa?
Lakkaa jo hokemasta tuota "Luonnevikaista" ! Kaverisi koiralla on ilmeisesti vikana se, että KOIRA luulee olevansa johtaja. Myös arkuuskin voi johtaa puremiseen, mutten usko, että pelokas koira purisi perheenjäseniään. Mitä koiraan tulee, on todella sääli, että jonain päivänä koira puree pahasti jotakuta, ja se lopetetaan vain sen takia, että sitä ei ole koulutettu oikein. Luultavasti et pysty auttamaan, jos kaverisi itse ei huomaa koiran käytöksessä mitään outoa. esimerkiksi "Voooiiii kuiinka se meiään turrreee on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin söpö!" Tyylisille ihmisille ei voi yksinkertaisesti sanoa niin. Ihmiset ovat ylipäätään pöhköjä lemmikkiensä suhteen, ja erehtyvät pitämään niitä ihmisinä -- vaan kuin ei ne ole.
