Members Login
Username 
 
Password 
    Remember Me  
Post Info TOPIC: Ongelmana ajanpuute


Newbie

Status: Offline
Posts: 1
Date:
Ongelmana ajanpuute


Hei!


Onpas kiva kun on tällainen paikka, missä voi ongelmiaan ratkoa.
Toivottavasti löytyisi apua minullekin. Pahoittelen pitkää romaania,
mutta haluan selvittää taustat perusteellisesti.


Meille syntyi vauva lokakuussa, joka varasti perheen huomion.
Sitä ennen neljän vuoden ajan huomion keskipisteenä ja sylikyöpelinä
oli perheen uroschihu. Rocky tottui vauvaan odotettua paremmin ja
otti suojelevan "isoveljen" roolin. Aluksi vähän turhankin innokkaasti,
esim. hypellen yöllä pitkin sänkyä kun vauva alkoi itkeä. Se ongelma
kuitenkin tasoittui nopeasti ja nykyään Rocky käy silloin tällöin
haistamassa, että vauvalla on kaikki hyvin ja jatkaa loikoilua omissa
oloissaan. Ja vielä vauva ei ole tarpeeksi vanha häiritäkseen koiraa.
Kuulostaisi siis, että kaikki on mallikkaasti. Valitettavasti
ongelmana on kuitenkin minun ajanpuutteeni. Vauva työllistää ihan 24/7,
ja silloin kun on isänsä huomassa niin minun on tehtävä kotitöitä.
Tämä tarkoittaa sitä, että koiralle ei kertakaikkiaan jää aikaa.
(Ei sen puoleen kissallekaan) Tietenkin ulkona käy normaalisti ja
sohvalla saa olla niin kuin ennenkin. Sängyssäkin, tosin jalkopäässä.
Mutta syliä ei ole tarjota riittävän usein ja koira tuntuu usein
osoittavan mieltään mököttämällä eristyksissä muista. Yhdessä vaiheessa
ilmestyi myös lammikoita ja läjiä sisälle, mutta se taisi mennä ohi.
Olen kuitenkin huolissani siitä, onko koira onneton. Ratkaisuksi
olemme harkinneet entisen miesystäväni kanssa (hänen kanssaan aikanaan
koira hommattiin), että Rocky silloin tällöin lomailisi hänen luonaan
ja saisi jakamattoman huomion osakseen. Mutta onko sellaisesta
satunnaisesta maisemanvaihdoksesta koiralle enemmän hyötyä vai haittaa?
Ja auttaako ylipäänsä viikon nonstop-helliminen koiran halipulaan, kun
hellijänä onkin joku muu kuin minä? Koira on kuitenkin ollut aina
vain ja ainoastaan minun vauvani, kulkenut kainalossani kaikkialle ihan
pikkupennusta asti. Aina erotessa koiran silmät tuntuu itkevän ja se
koittaa karata syliini, joten en tiedä onko sille "hyväksi" olla
minusta erossa. Vaikkakin paikan päällä oli sitten leikkinyt ja
touhuillut ihan normaalisti.
Entäs sitten kun lapsia tulee lisää? Tottuuko koira alenemaan lauman
arvojärjestyksessä vai olisiko se onnellisempi perheessä, jossa saisi
olla "ainoa lapsi"?


Kiitoksia jo etukäteen!



__________________
Page 1 of 1  sorted by
 
Quick Reply

Please log in to post quick replies.

Tweet this page Post to Digg Post to Del.icio.us


Create your own FREE Forum
Report Abuse
Powered by ActiveBoard