Onpas kiva kun on tällainen paikka, missä voi ongelmiaan ratkoa. Toivottavasti löytyisi apua minullekin. Pahoittelen pitkää romaania, mutta haluan selvittää taustat perusteellisesti.
Meille syntyi vauva lokakuussa, joka varasti perheen huomion. Sitä ennen neljän vuoden ajan huomion keskipisteenä ja sylikyöpelinä oli perheen uroschihu. Rocky tottui vauvaan odotettua paremmin ja otti suojelevan "isoveljen" roolin. Aluksi vähän turhankin innokkaasti, esim. hypellen yöllä pitkin sänkyä kun vauva alkoi itkeä. Se ongelma kuitenkin tasoittui nopeasti ja nykyään Rocky käy silloin tällöin haistamassa, että vauvalla on kaikki hyvin ja jatkaa loikoilua omissa oloissaan. Ja vielä vauva ei ole tarpeeksi vanha häiritäkseen koiraa. Kuulostaisi siis, että kaikki on mallikkaasti. Valitettavasti ongelmana on kuitenkin minun ajanpuutteeni. Vauva työllistää ihan 24/7, ja silloin kun on isänsä huomassa niin minun on tehtävä kotitöitä. Tämä tarkoittaa sitä, että koiralle ei kertakaikkiaan jää aikaa. (Ei sen puoleen kissallekaan) Tietenkin ulkona käy normaalisti ja sohvalla saa olla niin kuin ennenkin. Sängyssäkin, tosin jalkopäässä. Mutta syliä ei ole tarjota riittävän usein ja koira tuntuu usein osoittavan mieltään mököttämällä eristyksissä muista. Yhdessä vaiheessa ilmestyi myös lammikoita ja läjiä sisälle, mutta se taisi mennä ohi. Olen kuitenkin huolissani siitä, onko koira onneton. Ratkaisuksi olemme harkinneet entisen miesystäväni kanssa (hänen kanssaan aikanaan koira hommattiin), että Rocky silloin tällöin lomailisi hänen luonaan ja saisi jakamattoman huomion osakseen. Mutta onko sellaisesta satunnaisesta maisemanvaihdoksesta koiralle enemmän hyötyä vai haittaa? Ja auttaako ylipäänsä viikon nonstop-helliminen koiran halipulaan, kun hellijänä onkin joku muu kuin minä? Koira on kuitenkin ollut aina vain ja ainoastaan minun vauvani, kulkenut kainalossani kaikkialle ihan pikkupennusta asti. Aina erotessa koiran silmät tuntuu itkevän ja se koittaa karata syliini, joten en tiedä onko sille "hyväksi" olla minusta erossa. Vaikkakin paikan päällä oli sitten leikkinyt ja touhuillut ihan normaalisti. Entäs sitten kun lapsia tulee lisää? Tottuuko koira alenemaan lauman arvojärjestyksessä vai olisiko se onnellisempi perheessä, jossa saisi olla "ainoa lapsi"?
