Kohta puoli vuotias pentu, Pepe, on aivan uskomattoman jääräpäinen. Pepe kyllä on pohjimmiltaan aivan mahtava "tyyppi" ja osaa käyttäytyä, välillä... Mutta siitä on tullut alle kuukaudessa kauhu kakara! Se on alkanut pelätä kaikkea mahdollista ja huutaa kuin syötävä vieraille ihmisille. Välillä se on tosi agressiivinen Olen aivan epätoivoinen, että se jää tollaseks jos en osaa kouluttaa sitä oikein.
En ymmärrä miksi se pelkää. Mutta vaikka se on pelokas, se ei pelkää meitä. Sitä ei saa alistettua mitenkään. Ollaan kokeiltu vaikka mitä. Esim kynsien leikkuu ei onnistu mitenkään. Eläinlääkärissäkin se saatiin tehtyä kolmen miehen voimin.. Kaksi piti kiinni ja yksi leikkasi
Tuntuu ettei EI sana merkitse Pepelle mitään. Aiemmin minulla on ollut iso sekarotuinen koira ja tuntuu että ison koiran hoito oli tuhat kertaa helpompaa...
Koiralla on aivan samanlaiset vaiheet kasvussaan kuin ihmiselläkin eli uhmaikä ja murrosikä. Iän perusteella koirallasi on uhmaikä juuri nyt. Millainen koirasi oli pienempänä? Oliko se silloin reipas ja avoin, vai pelkäsikö se ihmisiä jo aiemmin? Mikäli se on ollut aranpuoleinen jo aikaisemmin, sinun täytyy alkaa nopeasti totuttamaan sitä uusiin ihmisiin ja asioihin. Ota koirasi mukaan kaupungille ja vierailuille aina, kun se on mahdollista. Anna sen rauhassa tutustua kotiin tuleviin uusiin ihmisiin eli pyydä vieraita olemaan huomioimatta koiraa tai edes katsomatta sitä. Vasta sitten, kun koira itse tulee nuuskimaan ja tekemään tuttavuutta, vieras voi vaikkapa tarjota sille makupalaa, jolloin koira oppii, että vieraiden tapaaminen onkin ihan miellyttävä kokemus.
Kun koirasi alkaa haukkua vieraita kotona tai vaikkapa kadulla, kiinnitä sen huomio itseesi esim. jonkun kivan lelun avulla. Kun koira kiinnittää huomionsa sinuun ja lopettaa haukkumisen, palkitse se välittömästi antamalla lelu sille.
Tärkeintä on nyt tarjota sille mahdollisimman paljon miellyttäviä kokemuksia uusista ihmisistä ja asioista.
Kynsien leikkuu voi olla joillekin koirille todella kauhistus, esim. niiden jalat voivat kutista. Opeta koiraasi vähitellen siihen, että sen jalkoja käsitellään. Sivele tassuja ja ota hieman varpaista kiinni. Älä aluksi edes yritä leikata kynsiä. Myöhemmin voit aloittaa leikkaamalla vaikka yhden kynnen kerrallaan. Palkitse koirasi heti, kun yhdenkin kynnen leikkaaminen onnistuu. Älä anna koirallesi periksi, vaan suorita aikomasi hoitotoimet, vaikka se rimpuilisikin.
Ole koirasi kanssa mahdollisimman johdonmukainen ja ota selkeä johtajan paikka laumassanne. Johtajuutta voidaan harjoitella esim. siten, että ulos lähtiessänne sinä menet aina ovesta ensimmäisenä ja koirasi saa tulla vasta sitten. Näitä harjoitteita löytyy lisää erilaisista koirien käytöstä kuvaavista kirjoista, joten käy kirjastossa tutustumassa niihin. Kun johtajuusasemasi on selvä, koirasi tuntee olonsa turvalliseksi, eikä sen tarvitse enää puolustaa sinua ja kotia "suuria vihollisia" kuten vieraita ihmisiä vastaan.
Chihuahua on hyvin vahvaluonteinen koira hyvin pienessä koossa, joten tarvitset paljon kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta opettaessasi sitä.
Meillä oli Ollin (kohta 2 v.) kanssa aivan samoja ongelmia sen ollessa alle puolivuotias, tosin ongelmat eivät ole vieläkään täysin hävinneet. Olli on tavattoman pelokas ja silti hirvittävän macho. Se kastroitiin elokuussa 2004, sen ollessa vuoden ja kolme kuukautta. Kastroinnin jälkeen monet asiat helpottuivat: kynsien leikkaus sujuu nykyään kuin vettä vaan, harjaaminen onnistuu hyvin, hampaisiin saa koskea ja niitä saa pestä ym. ym. Osittain on varmasti auttanut myös johtajuus koulutus, eli Olli kulkee ovista viimeisenä, saa ruokansa kun me olemme syöneet, sitä alistetaan lähes päivittäin. Se murisee joskus kun sen herättää, mutta se ei enää pure.. se saa tulla sohvalle ja nukkuu nykyään sängyssä (ennen leikkausta se halusi aina olla yksin), vaikka sitä ei kai oikein suositella, koska sille pitää osoittaa sen olevan alin laumassa. Vieraita ihmisiä ja koiria Olli pelkää ja haukkuu, joskus jopa "puree" ihmisten varpaita. Kun vieras ei kiinnitä siihen mitään huomiota, tutustuminen sujuu paremmin, mutta se edellyttää ettei sitä katsota silmiin eikä yritetä edes koskea. Muuten Olli on aivan loistokoira, se nuolee ja osoittaa hellyyttä meille perheenjäsenille sekä niille, ketkä se on oppinut pikkuhiljaa tuntemaan. Vaikeuksia on ja tulee aina olemaan, sen pelot eivät varmaan koskaan täysin katoa.
Olen aivan epätoivoinen, että se jää tollaseks jos en osaa kouluttaa sitä oikein. 
