Minkä ikäistä pentua kannattaa ja voi alkaa tutustuttamaan ihmisiin ja uusiin paikkoihin esim. kaupat ja tuttujen kodit? Mitä haittavaikutuksia "liian aikaisilla" uusilla asioilla on?
Me aloitettiin heti pennun tutustuttaminen ihmisiin ja uusiin paikkoihin. En ole huomannut minkäänlaisia seuraamuksia siitä että annettiin tutustua ihmisiin. Hoksu on ihan pöhkö ihmisten perään, se kerjää vastaantulijoita ottamaan sen syliin tai rapsuttamaan.
Hoksu on joidenkin koirien seurassa(=villien/rajujen) tosi epäsosiaalinen, murisee ja haukkuu. Mut edistystä tapahtui eläinlääkärissä kun ensin Hoksu murisi koiralle ja otin sen pois. Hetken päästä hoksu rupes vikisemään kun halus leikkiä toisen kanssa.
Itselläni on kohta 3-vuotias uros chihua, joka oli pienenä mukana "joka paikassa". Ruokakauppa taitaa olla ainoa paikka missä koirani ei ole ollut. Se, kun ei ole opaskoira, joka pääsisi sinnekin!
Pentuna chihumme katseli omasta kantokassistaan maailman menoa, tai sitten tutustui kylässä lattialla paikkoihin ja leikkiä tohotti. Miehelläni oli tapana kysyä, että pitääkö aina tuo koira ottaa mukaan joka paikkaan? Tänä päivänä voin jo todeta hänelle, että koiran sosiaalisuuden kannalta se oli vain hyvä asia
Nyt uuden pennun tullessa meille olimme ensin kotona n. viikon kotiutumisjakson, jonka jälkeen olemme kyllä "reissanneet". Olemme olleet esim. kylässä, jossa on toisia terveitä, rokotettuja koiria. Hyvin on mennyt sekin ja pentu on saanut jo turvallisesti tutustua muihin lajitovereihinsakin.
Pennusta kyllä näkee milloin se haluaa olla rauhassa kotona tai siellä kylässä, tai kun on liikaa tultu ja menty. Meillä ainakin oma kantokassi on osoittautunut hyväksi molempien chihujen kohdalla. Kylässäkin on oma turvallinen paikka mihin mennä, jos haluaa välillä olla omassa rauhassa tai ei halua vielä sillä hetkellä tutustua "suureen maailmaan" lainkaan.
Meidän poitsu on nyt vuoden ja vaikka olenkin kuskannut sitä joka paikkaan ja yrittänyt tutustuttaa muihin ihmisiin/koiriin, on se silti auttamattoman arka. Kauhistuttaa vaan ajatella miten arka se olisi, jos en olisi sitä yrittänyt totutella.
Kaikenlisäksi koira on aivan tolkuton sovinisti; se räyhää naisille, mutta miehille se on aina heti seuramiehenä. Mummot ovat sen mielestä maailman kauheimpia olioita ja lapset ovat raivostuttavia. Muihin koiriin totuttautuminen kestää parhaimmillaan puoli tuntia ja sekin vain, jos koira on rauhallinen eikä kovin iso.
Kun sitä saa koirastaan tuollaisen mammanpojan kasvatettua, niin uskaltaakohan tässä lapsia tehdä ollenkaan!
__________________
En piittaa, mitä minusta kirjoitetaan - niin kauan kuin se ei pidä paikkaansa.
- Katharine Hepburn-